Sairaan hyvä potilas

Kotiuduin Bhutanista kipeän käteni kanssa. Olin lukenut Op-Pohjolan Omasairaalasta , että siellä hoituu samalla myös vakuutuskorvausasiat.  Hesari  mainitseekin artikkelissaan  sairaalan olevan myös taloudellinen menestys.  Kannattaa lukaista. Muuten olisinkin nohtunut, että on jo vuosikymmeniä ollut ympärivuotinen matkavakuutus. Niinpä soitin Omasairaalaan maanataina ja kerroin kipeästä kädestä.  Jo keskiviikolle sain ajan käsikirurgiaan perehtyneelle ortopedille. Sairaalan ulko-oven edessä olikin joku erityisen vaikeavammainen (autonsa kuvassa) pysäköinyt urheilumersunsa kahdelle invapaikalle, mutta unohtanut laittaa invamerkkinsä näkyville.  Auto sinänsä oli ilo silmälle. Yllätyin jo respassa.  Siellä hymyiltiin. Edelläni oli yksi asiakas, mutta minut tervehdittiin katsekontaktilla.  Tätä ei mikään muu Helsingin yksityisistä lääkärikeskuksista hallitse.  Tuli hyvä mieli: täällä homma toimii. Neuvottiin toiseen kerrokseen, joss...

Juhannusaatto ei ole hyvä sairastamisajankohta.  Varsinkin jos sairastuu kummallisesti Bhutanissa.  Lennettyäni Mount Everestin tienoilla Himalajan yli Intian puolelle Delhiin, totesin, että nyt tarvitaan lääkäriä - mieluummin oikein hyvää lääkäriä. Kirjauduin Meedociin , sillä oli tarpeen tarkistaa suomalaiselta lääkäriltä, olisiko kyseessä ennen matkaa Meilahdessa saamani tiputushoidon erikoinen sivuvaikutus. Olisi tullut liian monimutkaiseksi yrittää perehdyttää intialaistohtoria mutkikkaaseen sairaushistoriaani. En kyllä uskonut, että Juhannusaattona yhtään suomalaislääkäriä saisi linjoille. Vointi oli kehno, pulssi oli epätasainen, päätä särki ja suuria mustelmia ilmaantui ihan omia aikojaan käsiin ja käsivarsiin, vasen käsi etenkin oli mustelmilla ja kivulias. En oikeastaan odottanut, että Delhissä maineikkaan The Imperialin hotellilääkäri voisi asiaa paljonkaan auttaa, mutta voisi ainakin arvioida, olenko tarpeeksi terve monen tunnin lentomatkaa ajatellen. Intia...