Sairaan hyvä potilas

Syyskuussa kirjoittamaani lääkärikeskusvertailua klikkaillaan edelleen kymmeniä kertoja päivässä.  Ilmeisesti potilaat ovat ryhtyneet harkitsemaan lääkärivalintaa entistä tarkemmin. Niinpä vähän päivitystä tilanteeseen. Terveyskeskus Sillä rintamalla kaikki hyvin. Nyt pääsee lukemaan terveyskeskuskäyntien ja soittojen kirjaukset netistä. Röntgenlausunnotkin saa nähtäväkseen. Siitä plussaa, löytyy helposti. Vihoitteleva polveni kuvattiin Kätilöopiston röntgenissä (sinne pääsee alle 10 minuutin jonotuksella ilman ajanvarausta). Röntgenlääkärin lausunnossa sanottiin, että näkyy jotain kystistä muutosta ja " Diagnoosi saattaisi tarkentua magneettikuvauksella"  Seuraavaksi oli tk-lääkärin soittoaika ja voisin mennä uudestaan lääkäriin sellaisena aamuna, kun polvi kuumottaa ja on kipeä. Sitten voisi katsoa ja ehkä sitten pitäisi tehdä lähete erikoislääkärille.  No, tämän takia julkinen terveydenhuolto maksaa.  Minä siis menisin uudestaan terveyskeskukseen ja sitten...

On yksinäistä sairastaa harvinaista tautia. Eihän minulla ole mitään hätää: Meilahdessa on toistaiseksi aina onnistuneesti korjattu kaikki, mikä korjattavissa on.  Aivan (tai ainakin melkein) samalla tavoin minua hoidettaisiin Johns Hopkins issa  Mayo Klinikalla  tai Oxfordin Radcliffe Hospitalissa. Olenkin sairaan onnekas potilas.  Minua siis hoidetaan täällä hyvin ja onneksi on osunut kohdalle näissä asioissa lääkäriksi ihan ykkösvitjan tähtipelaajat. Ei siis tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Viikonvaihteen Ilta-Sanomissa varoiteltiin netin vaaroista lääketieteessä. Kuulemma tulee luulosairaaksi tai sitten tekee väärän diagnoosin ja jättää syöpäpattinsa näyttämättä lääkärille.  Olenhan minä paljonkin käyttänyt Käypä Hoito-sivuja.  Duodecimin kirjailijana minulla olisi jopa pääsy Terveysportin lääkärin tietokantoihin. En ole koskaan käynyt jollain Suomi24-sivulla.  Vanhan koulun tietoammattilaisena olen lähdekritiikin kanssa tiukka. Vasta ä...

Tuli vastaan vuodelta 1971 kuva.  Siinä minua kärrätään Turun Yliopistosairaalan heräämöstä huoneeseen. Minulle oli juuri kerrottu, että leikkaus oli onnistunut loistavasti ja paksuissa kääreissäkin kuulin jo vähän enemmän. Professori Meurman oli aloittanut hiljattain stapedektomiat Suomessa ja ne olivat vielä harvinaisia.  Kauneus&Terveys -lehti teki kuulonparannusleikkauksista ihan jutun.  Niinpä minulla muissakin asioissa tuntuu käyvän onni.  Kun tulee joku ikävä sairaus, niin ajoitus o täydellinen: kohta jo osataan hoitaa. Pari vuotta aiemmin olin Tampereen keskussairaalan korvaklinikalla. Oli niin noloa, kun professori juoksi käytävillä lääkärintakin helmat hulmuten:  tulkaa kaikki katsomaan, näin nätti tyttö ja molemmissa korvissa otoskleroosi.  Niinpä minua tultiin katsomaan oikein joukolla.  Mahtoi olla erikoinen näky.