Sairaan hyvä potilas

Harvinaissairauden kanssa eläessä on opiskeltava itsetuntemusta.  Se ei ole pelkästään mielenlaatunsa analysointia, vaan sovintoa myös kehollisten, fyysisten tuntemusten kanssa. Toisin kuin nuorempana, ei voi enää ajatella, että joku vaiva paranee. Nyt kipu, polte, tunnottomuus, puutuneisuus, jomotus ja vihlonta on otettava vastaan ja tehtävä toimintasuunnitelma. Olisiko tälle jotain tehtävissä, haittaako tämä päivittäistä elämääni niin paljon, että sille ylipäänsä olisi tehtävä jotain. Vei eletäänkö nyt vaan tämän kanssa.  Joku oire on niin pieni, että se käy jo vitsistä.  Vasemman käteni nimettömästä on leikattu hyvänlaatuinen verisuonikasvain, jonka seurauksena sormenpää ja kynsi vaurioitui ja sormenpää kipeytyi. Nyt oikeassa käteni nimetön on kuin puudutuspiikin saanut.  No, tämä ei elämää haittaa. Olin taas pari päivää sairaalassa, hengästymistä ja rytmihäiriötuntemuksia. Ei ollut keuhkoveritulppaa eikä eteisvärinää. Pääsin kotiin yhtä huonovointisena k...

Jo nyt potilaalla on jossain määrin valinnanvapautta, jos sitä osaa käyttää. Palvelusetelitkin ovat käytössä.  Kokeilin palveluseteliä äskettäin.  Kävin yksityisesti hyvällä gastroenterologilla (mukavakin vielä), joka totesi tähystyksen aiheelliseksi. Lääkärikeskuksen listahinta oli yli 700 euroa. Tykkäsin, että on vähän liikaa.  Hän sanoi tekevänsä lähetteen Laakson sairaalaan.  Sanoi vielä, että Laaksossa osaavat homman oikein hyvin. Laaksosta tulikin kirje, että Laaksossa maksaa noin vajaan 40 euroa, mutta jos maksan 100 euroa, saan palvelusetelin yksityissektorille. Saan valita vapaasti. Sekä Terveystalo että Aava tekee gastroskopioita kaupungin palvelusetelillä. Tavallisesti suosin Aavaa, mutta sielläpä ei ehditä vastaamaan soittopyyntöön saman päivän aikana.  Skopia tehtiin Terveystalossa. Kaupungilta oli 260 euron palveluseteli, maksoin itse satasen - eli vähemmän kuin yksityislääkärin vastaanottohinta. Skopia meni kätevästi kun oli osaava tekijä. Ku...