Vanhuspalvelujen kallis byrokratia - onneksi selvittiin hengissä
Toteutui jokaisen vanhuksen pelkäämä tilanne: kaatuminen kotona yksin. Ei pääse ylös, eikä soittamaan apua. Minulla oli poikkeuksellisen aikainen sairaalan lähtö, jo seitsemältä. En halunnut Kari herättää, ajattelin että saa kaikessa rauhassa nousta omia aikojaan. Puuron ja kahvin olin keittänyt valmiiksi. Kun yhdeltä tulin kotiin, Kari oli lattialla kylmissään, ikkuna oli auki. Kaularankamurtuman takia en uskaltanut hankkia amatööriapua. Soitin 116117, jossa neuvottiin soittamaan 112. Sinne kun ei vanhus helposti halua soittaa, kun pelkää moitteita turhista soitoista. No, siellä oltiin ymmärtäväisiä ja lanssi tulikin aika nopeasti. Varovasti Kari nostettiin takaisin sänkyyn ja ensihoidon henkilöstö teki tarvittavat mittaukset ja olisi saman tien ottanut mukaan sairaalaan tarkistuksiin. No. Jästipää ei halunnut minnekään lähteä. Kuitenkin pari päivää myöhemmin Meilahden päivystykseen lanssilla. Tulehdusarvot koholla...