Sairaan hyvä potilas

Onpa keksitty hyvä uusi sana hoitosuhteen kuvaamiseen. Tampereella julkaistiin äskettäin väitös yksinäisyyden kokemuksesta hoitosuhteessa. Vaikka sana on uusi, kokemus on ikivanha.  Lääkärikunta joskus vähättelee terveystiedettä ja hoitotiedettä, ettei mukamas ole oikeaa tiedettä.  On se, se on pehmeää tiedettä, väitökset perustuvat potilashaastatteluihin, enkä sitä väitäkään rakettitieteeksi.  Toisaalta fyysikkotyttäreni tutkii kuplia ja vaahtoja.  Se vasta on pehmeää kovaa tiedettä. Olen onnekas, asun Helsingissä, minua hoidetaan maan johtavassa yliopistosairaalassa, lääkärinä on tämän erityisalan huippuosaaja.  Tarvittaessa voisin käydä yksityislääkärilläkin, jos olisi välttämätöntä.  Saatanpa niin tehdäkin, sanoisin: eikös olekin p****a juttu.  Hän sanoisi myötäelävästi: "Niin onkin." Ja heti oloni paranisi, vaikka hänellä ei olisikaan parantavia lääkkeitä tarjottavanaan. Hoitoyksinäisyydenmuurin voi puhkaista vain toinen ihminen, joka kysyy: Mi...

Istuin Biomedicumin luentosalissa kuulemassa autoimmuuni enkefaliitista.  Parin tunnin aikana ehdin pikakelauksella uudelleen kokea ihmismielen tunneskaalan äärilaidat. Hulluuden rajamaastosta huojennuksen kyyneliin. Niin monia muistoja luennot palauttivat mieleeni. Luennoitsijoina autoimmuuni enkefaliitissa tarvittava täysi kattaus: neurologi, neurospsykologi ja psykiatri - professoritasoa.  Tauti voi olla niin julma - mutta myös kiehtova ja se vie kaikki potilaan hoitoon osallistuvat taitojensa äärirajoille. Osaamisen lisäksi tarvitaan myös rohkeutta. Terveydenhuoltojärjestelmä on ajautunut viime vuosina ultravarovaisuuden - lähes pelokkuuden linjoille.  Jos ei ihan varmsti tiedä, mitä tehdä, varmuuden vuoksi ei tehdä mitään. Järjestelmämme perustuu virheistä valittamiseen.  Mitääntekemättömyydestä ei kukaan voi valittaa. Onneksi sain kuulla, että nykyisin taas uskalletaan hoitaa, vaikka laboratoriotuloksia ei vielä olisikaan. Hyvä niin.  Luennot palaut...