Kirurgin Päiväkirja ja Doc Martin: totuus on tarua ihmeellisempää

Nappasin kirjaston "bestseller"-hyllystä mukaan Kirurgin Päiväkirjan (Prohold Oy 2017).  Kirjoittajana on Pekka J. Siitonen.  Olin aikanaan lukenut kirurgi K.E. Kallion Osallistumiseni elämään (Otava 1973).  Sain siitä omaan kirjaani pari sitaattia kirurgimaisesta ajattelusta.  Ennen muuta kirjasta jäi mieleen tekijän omahyväisyys, joka näyttää vaivaavan useimpien amatöörikirjoittajien muistelmia. Kallio toki oli aikansa merkittävimpiä kirurgeja. Kiinnosti, miten seuraavan sukupolven kirurgi näkee lääketieteen kehityksen työuransa aikana.

Kirurgilla pitää tietenkin olla vahva itsetunto: ensimmäinen viilto on tehtävä päättäväisesti. Kirurgia on hyvä bisnes.

Siitosen kirja on ällistyttävä teos. Niin pidättelemätöntä omahyväistä narsismia, ahneutta ja omalla vilpillisyydellä ja viinanjuonnilla rehentelyä ei ole ennen tullut vastaan.  Tähän verrattuna Donald Trump on vaatimaton mies. Sököä pelataan, Hofnaria poltetaan joka toisella sivulla ja viina virtaa. Niin Salossa kuin Varkaudessa päästiin oikein seurapiireihin ja Rotareihin. Dextran ja Mehiläisen osakkeita ostellaan. Diacorissakin pidettiin vastaanottoa. 

Entä sitten kollegiaalisuus? Ehkä kirjoittaja ajatteli myyntiä lisäävän, kun hän kertoo nimeltä mainiten itsemurhaan päätyneistä juopoista kollegoistaan.

Ei kai tuollaisia enää ole. Kunpa kirja olisi fiktiota tai satiiri lääkärinketkusta. Tai kirjoittaja ei enää ole ihan täysissä ymmärryksissä.  En tiedä, millaiselle lukijakunnalle hän teostaan kirjoittanut.  Vai muistoksi jälkipolville.  Heitä kohtaan minullakin herää lievä myötähäpeä. 


Potilasta puistattaa, kun Siitonen rehellisesti kertoo, miten hän Kelan asiantuntijalääkärinä kotimatkallaan teki ohimennen ratkaisuja hakemuksiin. Näin hän murentaa potilaiden luottamusta kaikkiin Kelan päätöksiin. 

Doc Martin on opettavainen sarja hoitosuhteen vuorovaikutuksesta kiinnostuneelle.  Doc Martin on tyly ja lyhytsanainen. Toisaalta hän poikkeuksetta ajattelee potilaan parasta, vaikkei osaa ilmaista asioita tahdikkaammin. Doc Martin on hyvä diagnostikko, eikä teetä tarpeettomia tutkimuksia eikä ajatelle omaa etuaan.  Joku tapaamani kirurgi onkin Doc Martin-tyyppi, ja saippuasarja opettaa ymmärtämään heitä. Mutta jos on ynseä, on parasta olla h***etin hyvä.
 


P.S. Minulla on kyllä ilo tuntea myös oikein hyviä kirurgeja, jotka ovat empaattisia, taitavia ja lämminsydämisiä, viisaita ja huumorintajuisia.  Mutta nyt en kirjoita heistä. Yksi mätä omena riittää pilaamaan kuorman.







 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset

Olenko ultraharvinainen?

Operaatio ilman ennakkovaroitusta